Virta

 Sukellan pintaan

haukon henkeä

huudan ääneen.

Antaudun virran vietäväksi

aavistamatta, 
tietämättä edessä olevista kivikoista,

hiuksiin takertuvista risuista,

jalkapohjia raapivista pohjakivistä,

vaahtopäistä

jotka upottavat minut syvyyksiin

ja nostavat jälleen aallonharjalle.

Nautin vauhdin hurmasta,

vaihtuvista maisemista,

kosken kuohuista,

pyörteiden tanssista. 

Suvannot saavat vaikeroimaan,

näkemään selvemmin syvälle pohjaan,

pysähtymään hetkeksi,

huokaisemaan.

Lopulta

virta kapenee

hiljalleen solisevaksi puroksi.

Haistelen kevään tuoksuja,

ilma on seesteinen ja kaunis.

Pian olen perillä.

-MJ-

#Runotorstai 326. haaste