Tuoretta pullaa möröille
jos
uskalsit kynnykselle asti
kurkistaa
ovesta sisälle
Ei
minulla ole mörköjä kaapeissa
olen
päästänyt ne vapaiksi
Ne
tulevat ja menevät
miten
tahtovat
Ei
niitä tarvitse pelätä
Otatko
kahvia?
Tuoretta
pullaa
maistuu
se maidonkin kanssa
En
jaksa nyt hymyillä
mutta
olen silti iloinen että tulit
Että
uskalsit
että
välität
Olen
iloinen
ettet
välitä tiskeistä pöydällä
potki
eteisessä lojuvia kenkiä
Et
katso saamattomuutta
käännä
kukkaa ikkunalla
Iloitsen
siitä
Tule
lähemmäs niin näet itsekin
Iloitset
siitä
etkä
moiti
kun
se on kääntynyt väärään suuntaan
Joskus
on hyvä sulkea silmänsä
nähdä
oma sokeutensa
juoda
mörköjen kanssa kahvia
ja
syödä tuoretta pullaa

Pidän tyylistäsi, joka on samalla kepeä ja raskas. Oikeasti fanitan :)
VastaaPoistaTodella koskettava runo.
VastaaPoistaMinulle tuli mieleen "välitön", tunteita sanoiksi
VastaaPoistaPidin myös runostasi. Siinä oli elämän arkista estetiikkaa
VastaaPoistaIhana!
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne! <3
VastaaPoistaTykkäsin! ..joskus on hyvä kääntää katseensa sisäänpäin..ja ihana kun saa olla omanlaisensa kaikkineen..♡
VastaaPoistaMukaansa tempaava rytmi runossasi, houkutteli peremmälle :)
VastaaPoista