Vene
Veneeni
on pieni
mutta
niin kaunis ja kestävä
Se
vie minua pitkin maailman meriä
Joskus
luon kaipaavan katseen selkäni taa
koitan
nähdä niin kauas kuin voin
Joskus
sumu peittää näkyvyyden
kätkee kaiken karun ja kauniin,
enkä
näe itseänikään
Vene
lipuu lempeästi laineilla
pehmeästi
kuin pilvet taivaalla
Myrskyssä
kastun ja tuuli repii hiuksiani
pidän
lujasti kiinni veneen laidoista
käperryn
sen pohjalle
pakenen
pahaa maailmaa
Mutta
vene ei kaadu, se vain huojuu
pinnalla
pysyen, aalloissa keinuen
En
souda enkä huopaa
eihän
minulla ole airojakaan
en
ole osannut niitä kaivatakaan
Suuret
laivat kulkevat ohitseni
ne
tekevät suuria aaltoja
pieni
veneeni katoaa näköpiiristä
ei
kuitenkaan uppoa
Se
on vankkaa tekoa
eikä
pienistä säikähdä
ei
isoistakaan laivoista
jotka
purret soiden matkaavat
uljaina
aavalla ulapalla
kuin
olisivat jotain mahtavampaa
ja
suurempaa
Veneessä
olen turvassa
se
vie minut sinne minne kuulun
poukamaan,
josta lähdin,
ja
johon palaan matkasta uupuneena
reissussa
rähjääntyneenä
mutta
onnellisena
-MJ-
Kommentit
Lähetä kommentti